Teksti ja kuvat: Ossi Poijärvi
Aphyosemion exiguum, suomenkieliseltä nimeltään kultaviiripyrstö, kuuluu kuteviin hammaskarppeihin (Cyprinodontiformes: Nothobranchiidae), joita tuttavallisemmin kutsutaan killeiksi.
Laji on kotoisin laajalta alueelta Keski- ja Länsi-Afrikasta, jossa sitä tavataan Kongon tasavallan, Gabonin, Kamerunin, Keski-Afrikan tasavallan ja Päiväntasaajan Guinean alueilta.
Käytös ja tuntomerkit
A. exiguum on yksi pienimmistä Aphyosemion-suvun lajeista, saavuttaen korkeintaan 4cm aikuiskoon. Pohjaväritykseltään punaisissa kyljissä on hohtavansinisiä pystyraitoja. Selkä- ja vatsaevät ovat punakeltaiset, pyrstöevästä löytyy kaikki päävärit. Maha on kellertävä tai oranssi. Naaras on värittömämpi, mutta silläkin on selvästi erottuvat pystyraidat ja tummakärkiset evät.
Laji viettää suurimman osan ajastaan pinnan tuntumassa, mieluiten pintakasvien tai juurien seassa tai vieressä. Laji ei ole kovin aktiivinen uimari ja ui ennemmin pyrähdyksin, pysähtyen aina välissä täysin paikalleen. Ruokinta-aikaan kuitenkin yleensä villiintyy ja säntäilee nappaamaan putoilevaa ruokaa.
Ruokinta
Ruokinnan suhteen laji on varsin helppo, kaikki tavalliset pienikokoiset kuivaruoat kelpaavat perusdieetiksi. Parhaaseen vireeseen suosittelen kuitenkin säännöllistä elävää ja/tai pakasteruokaa. Luonnossa laji syö pieniä veteen putoavia hyönteisiä.
Elinympäristö
Lajille tyypillinen elinympäristö on hitaasti virtaava, matala puro, jossa vesi on tanniinien värjäämää ja hapanta. Puron yläpuolella on tyypillisesti tiheää kasvillisuutta, joka estää suoran auringonvalon pääsyn veteen. Akvaattista kasvillisuutta ei juurikaan ole, mutta puron reunoilla kasvavat kasvit ulottavat juurensa veteen. Pohja koostuu hiekasta ja maatuvista lehdistä.
Eräältä keräyspaikalta testattuja vesiarvoja (Radda, 1971):
Lämpötila 21°C
pH 5.7
Sähkönjohtavuus 17 µS/cm
GH alle 1
Vaikka laji on kotoisin trooppisilta leveysasteilta, se ei kestä liian lämmintä vettä. Ihannelämpötila on 18 ja 24 °C:n välillä. Ajoittain lämpötilat voivat vaihdella 15 ja 25 °C:n välillä. Käytännössä lämmitintä ei siis tarvita.
A. exiguum pärjää hyvin Suomen pehmeässä hanavedessä, mutta lisääntymiseen tarvitaan pehmeämpää vettä, joko sadevettä tai sadeveden ja hanaveden sekoitusta. Laji viihtyy parhaiten ns. vanhassa vedessä, joten viikottaisten vedenvaihtojen ei tule olla kuin korkeintaan 30% veden kokonaismäärästä. Jos kaloja ei ole paljoa ja ruokinta on hallittua, parin viikon vedenvaihtoväli on riittävä.
Altaan sisustuksessa on hyvä ottaa huomioon luontainen elinympäristö: pohjalle hajoavaa, tanniinipitoista materiaalia, esimerkiksi tammenlehtiä ja tervalepän käpyjä (todellisen biotoopin rakentaja tosin löytää varmasti myös eksoottisempia vaihtoehtoja) sekä juurakkoa. Valaistuksen tulisi olla himmeä, tai vaihtoehtoisesti sen verran pintakasvillisuutta, että allas jää hämäräksi. Niukalla valolla selviäviä vesikasveja kannattaa lisätä, ja kokonaisuuden kruunaa juurensa veteen ulottava peikonlehti tai kultaköynnös. Virtauksen tulee olla pieni tai olematon. Sopiva altaan koko porukalle on 40l (50x25x25cm tai isompi), paria voi pitää pienemmässäkin. Vesitilan ei tarvitse olla kovin syvä, ja laji soveltuukin hyvin esimerkiksi tummavetiseen paludarioon. Jos altaassa on tiheää kasvillisuutta, esimerkiksi jaavansammalta, on todennäköistä, että yksittäisiä poikasia alkaa ilmestyä olosuhteiden ollessa kohdallaan.
Lisääntyminen
Itse kerään munat erilliseen astiaan kehittymään. Akvaariossa on useampi akryylilankainen kutumoppi kutemisalustaksi – kaksi kelluvaa ja yksi näiden alla pohjalla. Kaikista mopeista löytyy munia, mutta laji näyttää suosivan mieluiten vihreää, kelluvaa kutumoppia. Munia löytyy parhaiten keskellä vedenvaihtosykliä, 2-5 päivän jälkeen vedenvaihdosta. Munat kerätään sormin mopista ja siirretään matalaan vesiastiaan, jossa on samaa vettä kuin kyseisessä akvaariossa. Astiaa voi heilutella päivittäin, ja jos munien ympärille alkaa kerääntyä sakkaa, niitä voi ajoittain ’tuulettaa’ pipetillä. Veden likaantumisesta riippuen sitä voi ajoittain vaihtaa, mutta yleensä riittää uuden veden lisäys haihtuneen tilalle. Mahdolliset hedelmöittymättömät munat muuttuvat valkoisiksi, läpinäkymättömiksi ja alkavat nopeasti homehtua, ja ne tulee poistaa heti huomatessa. Terveiden munien turvaksi voi lisätä tipan esimerkiksi Baktopuria, joka suojaa niitä homehtumiselta. Toinen vaihtoehto on lisätä Catappa-uutetta, jonka pitäisi myös estää homeenkasvua. Munat kuoriutuvat lämpötilasta riippuen noin 12-14 päivässä. Poikasten ensiruoaksi sopii parhaiten likoeläimet, viinietikkamadot ja pölymäinen kuivaruoka. Laji saavuttaa sukukypsyyden noin 7kk iässä.
Comments are closed