Valitse niin suuri akvaario, kuin sille aiottuun tilaan mahtuu. Nyrkkisääntö on, että mitä pienempi akvaario, sen vaikeampaa on sen hoitaminen. Pienessä akvaariossa vesiarvojen muutokset tapahtuvat nopeammin kuin suuressa
ja toisaalta akvaarioon asutettavissa kalalajeissa on enemmän valinnan vapautta. Suosittelemme aloittavalle akvaristille vähintään 100-litraista akvaariota.
Suodatus
Akvaarion biologiset toiminnot vaativat liikkuvaa vettä. Veden liikuttamiseksi käytetään suodatinta, joka sisältää pumpun lisäksi suodatusmassaa. Valitse suodatin niiden kokosuositusten mukaan äläkä alita suosituksia.
Suodatinmassassa elää hyödyllisiä bakteereja, jotka huolehtivat kalojen jätösten tuottaman kaloille myrkyllisen ammoniumin muuttamisesta myös myrkyllisen nitriitin kautta vaarattomammaksi nitraatiksi. Nitraatti poistetaan vedenvaihdoilla, mutta myös kasvit käyttävät sitä ravinteena. Akvaarion toiminnan kannalta elintärkeitä bakteereita asuu suodattimen lisäksi kaikilla akvaarion pinnoilla, mutta ei merkittävästi itse akvaarion vedessä. Akvaariota, jossa elää riittävä bakteerikanta, sanotaan kypsäksi.
Kypsytys
Bakteerit eivät synny akvaarioon itsestään, vaan ne on tuotava sinne akvaariota perustettaessa. Käytä perustami-
seen laadukkaita akvaariokaupoista saatavia bakteerivalmisteita ja käytä niitä ohjeiden mukaan.
Lämmitin
Useimmat akvaarioissa pidettävät kalat tulevat trooppisilta alueilta, joilla veden lämpötilat vaihtelevat 20– 30 °C:n välillä. Tämä on akvaristille käytännöllinen asia, sillä vettä on helpompi lämmittää kuin jäähdyttää. Lämmitykseen käyvät helppokäyttöiset termostaatilla varustetut sauvalämmittimet, joiden lämpötilan voi säätää asteikosta sopivaksi. Valitse lämmittimen teho akvaariosi koon mukaan. Käytä veden lämpötilan mittaamiseen akvaariokäyttöön tarkoitettua lämpömittaria. Vältä kuitenkin lasiin liimattavia liuskalämpömittareita, sillä niiden tarkkuus on melko heikko verrattuna lasisiin ja digitaalisiin lämpömittareihin.
Valaistus
Valaistuksen tehon ja tyypin valinnan sanelee akvaarion kasvisto. Kalat eivät juuri valoa tarvitse, mutta run-
saasti kasveja sisältävä akvaario vaatii valaistukselta enemmän. Sekä kaloilla että kasveilla on biologinen vuorokausirytmi, jonka vuoksi myös valaistuksen rytmin tulee olla vakio. Tästä syystä valaisin on syytä kytkeä ajastimeen.
Asukkaiden valitseminen
Kalaston valintaan ei ole helppoja nyrkkisääntöjä, vaan kalalajit tulee valita akvaarion koon, vesiarvojen, sisustuksen ja lajien yhteensopivuuden mukaan. Jotkin lajit ovat myös aggressiivisia muita kaloja tai jopa omia lajitovereitaan kohtaan – toiset ovat ruokakaloja toisille. Toiset taas elävät parvessa ja kokevat olonsa turvalliseksi vasta kun lajitovereita on ympärillä kymmeniä. Esimerkiksi pienet tetrat, monniset, barbit ja rihmakalat ovat hyviä ja näyttäviä aloittelijoiden kaloja. Muistutamme, että kultakalat vaativat suuren altaan ja ovat haastavia hoidettavia. Todella pieniin nanoaltaisiin taas suosittelemme sukarapuja ja kotiloita.
Kuvassa punainen kiekkokotilo, joka sopii myös pieniin nanoaltaisiin. Kotilot ja sukaravut ovat herkkiä vesiarvojen muutoksille, joten niiden totuttaminen uuteen kotiin tehdään hitaasti.
Kasvit
Kasveilla on tärkeitä biologisia tehtäviä akvaariossa. Kasvit tarvitsevat valoa, ravinteita ja hiilidioksidia eivätkä pärjää mikäli jotain näistä kolmesta on liian vähän. Uuteen akvaarioon on hyvä valita sellaisia kasvilajeja, jotka kasvavat nopeasti. Nopeakasvuiset kasvit kilpailevat leviä vastaan ja hidastavat niiden kasvua käyttä-
mällä vedessä olevia ravinteita tehokkaasti. Saat helposti näyttävän kasviakvaarion valitsemalla vain muutamia kasvilajeja runsaina määrinä ja sijoittamalla niitä ryhmiin.
Alapuolella kuva kasviryhmistä. Kuvaaja: Ulla Huttunen
Ruoka
Käytä kalojen ruokkimiseen vain laadukkaita, akvaarioalan liikkeistä hankittuja ruokia. Kalanruokaa saa muun muassa hiutaleina, rakeina ja pakasteina. Ota selvää kalojesi ruokavaliosta ja valitse niille sopivaa ruokaa.
Osa kaloista syö mielellään pinnasta, osa keskivedestä ja osa pohjalta. Jotkin lajit ovat esimerkiksi kasvinsyöjiä, joiden elimistö ei käsittele lihapitoista ravintoa oikein. Ole erityisen tarkkana annosteltavan ruuan määrän suhteen erityisesti akvaarion ensimmäisinä kuukausina, sillä syömättä jäänyt ruoka hajoaa nopeasti myrkylliseksi ammonia-
kiksi. Ruoki alkuun kerran päivässä ja lisää ruokintakertoja muutaman viikon päästä kalojen tuonnin jälkeen. Kaloja
on helpompi liikaruokkia kuin ruokkia niitä liian vähän. Aikuiset kalat pärjäävät myös silloin tällöin jopa viikon ilman ruokaa, joten parin päivän lomareissun ajaksi ei kannata hankkia sijaisruokkijaa tai ruokinta-automaattia.
Hoitovälineet ja rutiinit
Vaihda kerran viikossa noin 50 % akvaarion vedestä käyttäen vedenparannusainetta. Hanki vedenvaihtoon pitkä letku ja kylpyhuoneen hanaan sopiva liitin. Akvaarion vettä eikoskaan vaihdeta kokonaan, eikä akvaariota tarvitse suursiivota. Puhdista suodatin vain tarvittaessa, mutta älä kuitenkaan liian huolellisesti. Älä käytä pesuaineita akvaariotarvikkeiden pesuun. Varaa akvaariolle omat ämpärinsä ja siivoustarvikkeensa.
Viereisessä kuvassa näkyvissä vedenvaihto letku ja taustalla akvaariokasveja. Kuvaaja: Marja Signell
Vesiarvot
Vesi ei ole vain vettä: Vedellä on lukuisia sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat suoraan kalojen hyvinvointiin. Eri kalalajit tulevat erilaisista luonnonvesistä, jolloin yhdelle lajille sopiva vesi voi olla toiselle täysin kelvotonta. Akvaristin tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia siitä, että akvaarion vesi on jatkuvasti siellä asuville kaloille sopivaa. Tämä on yleensä varsin helppoa, mutta vaatii säännöllistä tarkkailua. Vettä voi testata akvaariokaupoista saatavilla vesitesteillä. Vesitestejä on monia erilaisia, mutta tippatestit ovat tarkkoja ja riittoisia. Emme suosittele käytettäväksi liuskatestejä, sillä niiden tarkkuus ei yleensä riitä luotettavaan tulokseen.
Mittaa säännöllisesti ainakin seuraavia arvoja ja tarkista kalalajiesi suositusarvot:
pH-arvo – Kertoo veden happamuudesta tai emäksisyydestä. Neutraali vesi on pH-arvoltaan 7. Sitä matalammat arvot ovat happamia ja korkeammat emäksisiä.
GH Kokonaiskovuus – Kertoo muun muassa veteen liuenneen kalsiumin ja magnesiumin määrästä ja kertoo, onko vesi pehmeää vai kovaa. Yksikkönä on dH.
KH Karbonaattikovuus – Kuvaa veden puskurointikykyä, eli kykyä hillitä pH-arvon vaihtelua. Korkea KH-arvo hidastaa pH-arvon muutoksia. Yksikkönä on dKH.
NH3/NH4 – Ammoniakki/ammonium. Akvaariossa esiintyvä typen ensimmäinen olomuoto. Syntyy kalojen jätöksistä. Näistä ammoniakki on erittäin myrkyllistä kaloille, kun pH on yli 7. Ei pitäisi esiintyä kypsässä akvaariossa.
NO2 – Nitriitti. Akvaariossa esiintyvän typen seuraava olomuoto. Erittäin myrkyllistä kaloille. Ei pitäisi esiintyä kypsässä akvaariossa.
NO3 – Nitraatti. Akvaariossa esiintyvän typen viimeinen olomuoto ja typpikierron lopputuote. Myrkyllistä kaloille vasta suurina pitoisuuksina. Poistetaan vedenvaihdoilla.
Alapuolella kuva kasveista joihin on kiinnittynyt ilmakuplia. Kuvaaja: Ulla Huttunen
No responses yet